Ibrahima Konatén hiljainen taistelu Reykjavikin tuulessa – Liverpoolin kiviseinä nousee jälleen
Reykjavikin ylle laskeutui raskas, harmaa ilta, sellainen joka tuntuu hengittävän suolaa merituulesta ja menneiden taisteluiden kaiuista. Ranska oli pukeutunut siniseen, valkoiseen ja punaiseen, mutta yksi sen sotureista jäi tänä iltana varjoon. Ibrahima Konaté – Liverpoolin kiviseinä, hiljainen johtaja, mies, jonka olemus on yhtä aikaa lempeä ja rautainen – istui sivussa. Hänen miekkansa oli poissa telineestään, ei siksi, että tahto olisi sammunut, vaan koska keho oli määrännyt levon.
Hiljainen johtaja sivussa
Konaté on sellainen pelaaja, joka ei vain taklaa – hän kommunikoi liikkeillään. Hänen rytminsä on täsmällinen ja voimakas, kuin afrikkalaisen rummun syke sekoittuneena ranskalaiseen runouteen. Nyt tuo rytmi oli katkennut kesken säkeen. Reisilihas oli sanonut sopimuksensa irti Liverpoolin ja Chelsean välisessä ottelussa, joka päättyi The Redsin 1–2-tappioon. Yksi väärä askel, yksi tuttu vihlaisu, ja hän tiesi heti – jokin ei ollut kunnossa.
Tällaisina hetkinä urheilijan sisäinen ääni on armoton: ei tarvita röntgenkuvia, ei lääkärintodistuksia. Kehon oma kieli kertoo totuuden. Silti hän vastasi Ranskan maajoukkueen kutsuun, koska sellaista on urheilijan ylpeys. Kun sininen paita odottaa, sydän sanoo kyllä, vaikka järki kuiskaisi muuta. Hän hymyili vaimeasti saapuessaan joukkueen leiriin, mutta fysioterapeuttien katseet kertoivat, ettei hän ollut täysin kunnossa.
Päätös oli väistämätön ja silti kylmä: Konaté ei pelaisi Islantia vastaan. Benjamin Pavard sai puhelinsoiton ja otti paikkansa riveissä. Elämä ei pysähdy, vaikka yksi kaatuisi.
Ranska jatkaa eteenpäin
Ranska marssi vakuuttavaan 3–0-voittoon Azerbaidžania vastaan ilman häntä. Penkillä Konaté seurasi peliä hiljaa, ehkä pientä kirvelyä rinnassaan tuntien. Hän kuului joukkoon, muttei itse hetkeen – se on tunne, jonka jokainen urheilija tuntee joskus.
Vain lievä vamma, kerrottiin The Athleticin raportissa. Kaksi sanaa, jotka voivat jalkapallossa olla yhtä petollisia kuin sateelta näyttävä pilvi, joka sitten ryöpsähtää ukkosmyrskyksi. Jokainen lihas, jokainen askel on sijoitus – eikä yksikään toppari voi pelata ilman täydellistä tasapainoa kehon ja mielen välillä.
Matka Pariisista Anfieldille
Konaté ei ole vain toppari – hän on tarina. Kasvanut Pariisin kaduilla, hakenut rytminsä Red Bull Salzburgissa, ja noussut Liverpoolin ytimeen, osaksi Jürgen Kloppin orkesteria, jossa puolustus soi täydessä harmoniassa. Hänen rinnallaan Virgil van Dijk on kuin sankarihahmo, mutta moni Anfieldin ilta on rakentunut juuri Konatén näkymättömän vakauden varaan. Kun hän on poissa, orkesteri kuulostaa erilaiselta. Ei välttämättä heikommalta – mutta hiljaisemmalta.
Paluu on vain ajan kysymys
Kirkbyn treenikeskuksessa Konaté lepää nyt hierontapöydällä, katse suunnattuna kattoon, kun fysioterapeutin kädet etsivät lihaksen jännityksen lähteitä. Ulkona tihuuttaa englantilaista sadetta. Jos kuvittelee, voi melkein nähdä Kloppin kurkkaavan ovesta, hymyilevän ja sanovan lempeästi: ”Ei kiirettä, Ibra. Palaat kun olet valmis.”
Mutta jokainen pelaaja tietää, ettei maailma pysähdy. Kalenterit täyttyvät, ottelut pyörivät, ja kun paranet, joku toinen on jo ehtinyt ottaa paikkasi.
Ihmisyys urheilun ytimessä
Urheilun suurin paradoksi on tämä: sen loisto on rakennettu juuri niiden hetkien varaan, kun todellisuus muistuttaa, että pelaajakin on ihminen. Konatén poissaolo Islannissa oli pieni tarinan käänne, mutta siinä on jotain kaunista – kuten tyhjä tila maalauksessa, joka antaa muille väreille tilaa hengittää.
Vielä tulee se kevätyö, kun Anfieldin valot leikkaavat sateen ja yleisö laulaa niin kovaa, että ilta tärisee sen voimasta. Konaté seisoo taas viivalla, katsoo The Kopin punaisia lippuja ja tuntee entisessä reisivammassaan enää vain pienen, lähes huvittavan kiristyksen – muistutuksen, että on ollut rikki, mutta ei murtunut.
Muistot eivät satuta enää. Ne vain rakentavat legendoja. Koska jokainen sankari, joka on kerran kaatunut, tietää noustessaan jotain, mitä muut eivät koskaan ymmärrä. Ja juuri siksi – nyt levätessäänkin – Ibrahima Konaté on edelleen taistelija.