Brasilian jalkapallon uusi nousu Hugo Souza ja Ancelottin suunnitelma kohti maailmanmestaruuden palauttamista

Brasilian jalkapallomaajoukkue elää jälleen välitilassa – siinä tutussa, hermoja kutittavassa vaiheessa, jossa toivo ja pelko kulkevat käsi kädessä. Jos on joskus nähnyt oman keisarikuntansa romahtavan rangaistuspotkujen julmaan kuiluun, ymmärtää, mitä tämä maa nyt tuntee.

Yhä neljä vuotta myöhemmin Qatarin puolivälierän varjo lankeaa Brasilian ylle. Se Kroatian sininen muuri, joka pysäytti unelman, on jättänyt syvän jäljen kansalliseen sydämeen. Jokainen uusi rangaistuspotku, jokainen hiljainen hetki ennen laukaisua tuntuu muistutukselta siitä, mitä silloin menetettiin.

Ja sitten, keskellä tavallista uutisviikkoa, tuli ilmoitus, joka saattoi olla enemmän kuin miltä se ensi silmäyksellä näytti. Corinthiansin 26-vuotias Hugo Souza on saamassa vastuuta maalilla. Ulkopuolisille se oli vain kokoonpanouutinen – brasilialaisille se kuulostaa kuin yritykseltä herättää myytti uuteen eloon.

Carlo Ancelotti haluaa löytää oman Emiliano Martínezinsa – maalivahdin, joka ei vain torju, vaan hallitsee mieliä.

Menetysten jäljet

Qatarin kisojen jälkeen koko Brasilia oli kuin palasiksi revitty runo. Neymarin kyyneleet ruutuja pitkin olivat paljon enemmän kuin yksittäisen pelaajan pettymys. Ne olivat kansan suru, maa, joka oli opetettu tanssimaan, joutui ensimmäistä kertaa tosissaan itkemään.

Se rangaistuspotkukilpailu Kroatiaa vastaan oli enemmän kuin tekninen tappio; se oli tunnekuvaus nöyryytyksestä ja epäuskosta. Ancelotti, tuo italialainen viileän hermoilun mestari, on katsonut nuo hetket yhä uudelleen. Hän on nähnyt, miten Kroatian maalivahti pysyi hiljaa, odotti sekunnin pidempään, pakotti ampujan ajattelemaan. Hän on huomannut, miten pelko liikahti brasilialaisten silmissä aivan ennen kutia. Sitä hän ei aio enää sallia.

Argentiinan oppitunti

Argentiinan maailmanmestaruus oli koko planeetan tarina Lionel Messistä. Mutta jokainen futisfani tietää, että finaalin toinen tähti oli Emiliano Martínez – mies, joka teki rangaistuspotkukilpailusta psykologisen teatterin. Hän tanssi, uhmasi, hymyili kulmikkaasti ja sai vastustajat horjumaan juuri silloin, kun koko maailma katsoi.

Brasiliassa monet vihasivat hänen käytöstään. Mutta samalla se herätti jotakin. Nyt Ancelotti haluaa luoda samanlaisen mielenvoiman omilleen – ei pelleilynä, vaan itseluottamuksena, joka vetää rajan elämän ja paniikin väliin.

Hugo Souza on hänen kokeilunsa. Pitkä ja rauhallinen, liikkeissään pehmeä mutta päättäväinen. Tilastot kertovat kuusi torjuttua rangaistuspotkua 26 yrityksestä. Ei taikuutta, mutta potentiaalia. Ja jos Ancelotti saa tahtonsa läpi, Brasilia rakentaa hänen ympärilleen uudenlaisen itseluottamuksen kulttuurin – sellaisen, jossa rangaistuspotkuun ei enää liity pelko, vaan mahdollisuus.

Tunteen ja järjen taistelu

Brasilian peli on aina ollut enemmän kuin urheilua – se on runousmuoto. Sambaa, iloa, paloa. Mutta se sama tunne pitää sisällään myös haavoittuvuuden. Kun Argentiina nousi maailman huipulle, monen brasilialaisen sydän löi tuplasti – ensin kateudesta, sitten ylpeydestä. Nyt nuo ristiriitaiset tunteet ovat muuttuneet polttoaineeksi.

“Jos vihollinen voitti taistelun loitsulla, meidän täytyy oppia sama loitsu – mutta tehdä siitä oma,” totesi eräs entinen maajoukkuepelaaja São Paulon lehdistölle.

Souza ei vielä ole sankari, ei lähellekään. Hän seisoo vasta portin kynnyksellä. Mutta kun Brasilia kohtaa Japanin tiistain ystävyysottelussa, panokset tuntuvat suuremmilta kuin tilastot kertoisivat. Se ei ole vain peli – se on rituaali, tilaisuus herättää kansakunnan usko uudelleen.

Ancelottin filosofia

Carlo Ancelotti on nähnyt kaiken: loistavat voitot ja tylyt tappiot. Hän tietää, että maailmanmestaruudet eivät aina mene parhaille joukkueille, vaan niille, jotka kestävät paineen. Hän haluaa tuoda Brasiliaan eurooppalaista kylmäverisyyttä – mutta ei tukahduttaa sen intohimoa. Hänen lausahduksensa “jääkylmä pää, palavin sydän” voisi yhtä hyvin olla uuden aikakauden ohjenuora.

Hän puhuu usein siitä, kuinka Brasilian on opittava luottamaan yhteiseen systeemiin, ei vain yksilöiden nerouteen. Hän ei halua tuhota tunnetta, vaan valjastaa sen, kuin tulivuoren, jonka voiman voi suunnata oikeaan hetkeen.

Tulevaisuus virittää odotusta

MM-kisoihin on vielä kuukausia, mutta Brasiliassa ilma on jo sähköinen. Ihmiset tuntevat sen nahoissaan, kuin ennen suurta myrskyä – ilmassa on raskautta ja lupaus. Vanha rytmi soi jälleen, toivon ja melankolian sekoitus, joka on ollut osa brasilialaista sielua aina.

Jos Argentiina pystyi nousemaan kaaoksen keskeltä, miksei Brasilia voisi tehdä sen vielä näyttävämmin? Ehkä juuri tämä ajatus saa Ancelottin hymyilemään, kun hän katsoo Hugo Souzaa harjoituksissa. Hän tietää, että seuraavan maailmanmestaruuden kohtalo voi ratkaista yhdessä silmänräpäyksessä – siinä hetkessä, kun maalivahti ja laukaisija katselevat toisiaan ja aika tuntuu pysähtyvän.

Ehkä silloin selviää, onko Brasilia edelleen menneiden haamujen maa – vai onko uusi legenda vihdoin nousemassa.

Julkaistu: 14.10.2025
Uudelleen kirjoitettu versio alkuperäisestä artikkelista Aino Lehtovaaran tekstin pohjalta