David Moyesin paluu Evertoniin herätti Goodison Parkin eloon ja sytytti toivon uudesta noususta
Kun David Moyes palasi Goodison Parkille tammikuussa 2025, hän astui kentälle, jossa muistot ja paine kieppuivat ilmassa tiheinä sumupilvinä. Everton oli ahdingossa, pisteen päässä putoamisviivasta, ja kannattajien huulilla leijui epätoivon vivahteita. Silti Moyes näki valoa siellä, missä muut näkivät vain varjoja.
Ensivaikutelma: kovuutta, jota hän ei odottanut
Moyes myönsi myöhemmin, että hänen ennakkoluulonsa joukkueen mielentilasta olivat vääriä. Hän odotti löytävänsä ryhmän, jolta itseluottamus oli kadonnut, mutta havaitsikin toisenlaisen todellisuuden – pelaajat, jotka olivat väsyneitä mutta sitkeitä, valmiita näyttämään, etteivät he olleet vielä valmiita luovuttamaan.
Puolustus, joka piti kaiken kasassa
Evertonin nousun kulmakivenä oli puolustus. Moyes huomasi nopeasti, että juuri takalinja oli se, joka pysyi koossa, vaikka muu rakenteessa vielä hapuili. Jordan Pickford nousi hahmoksi, jota muut seurasivat – äänekäs, määrätietoinen ja rohkea. Hänestä tuli se pelaaja, joka vaati järjestystä ja piti joukkueen kasassa vaikeina hetkinä.
Moyes kiitti Pickfordia paitsi torjunnoistaan, myös hänen johtajuudestaan. Kenties juuri hänen kauttaan joukkue löysi jälleen oman rytminsä – ei niinkään taktiikan, vaan asenteen kautta.
Putoamisuhan alta nousuun
Kun Moyes tarttui ohjaksiin, Everton oli lähellä romahduspistettä. Mutta vanha tuttu kaava toimi jälleen. Moyes rakensi järjestelmällisyyden kaaoksen keskelle, tiivisti puolustuksen ja loi pukukoppiin uskon, jonka hän oli aina pitänyt johtamistyylinsä kulmakivenä.
Kevätkauden 1,6 pisteen keskiarvo ottelua kohti merkitsi enemmän kuin pelastumista – se merkitsi suunnanmuutosta. Goodison Parkissa huokailtiin kauden lopussa helpotuksesta, mutta samalla tuttu sykähdys alkoi palata katsomoon. Joukkue ei ollut enää pelkäävä, vaan taisteluun valmis.
Uusi alku, tuttu tunne
Seuraavan kauden alku toi esiin sen, että kyse ei ollut vain väliaikaisesta ilmaveivistä. Moyes oli rakentamassa uutta pohjaa. Everton pelaa nyt fyysisesti, kurinalaisesti ja hyökkää nopeasti – juuri niin kuin hänen joukkueensa ennen vanhaan. Tällä kertaa mukana on kuitenkin myös ripaus modernia tempoa ja nuorta energiaa.
- James Tarkowski ja Jarrad Branthwaite ovat kasvaneet puolustuksen johtohahmoiksi.
- Amadou Onana on vakiinnuttanut paikkansa keskikentällä ja löytänyt tasaisuuden, jota häneltä aiemmin puuttui.
- Pickfordin jatkosopimuksesta on tullut yksi Moyesin tärkeimmistä kesäprojekteista.
Kaiken takana sykkii ajatus siitä, että joukkue voi löytää jälleen paikkansa Valioliigan keskikastin yläpuolelta – ehkä jopa eurokentiltä.
Kotiinpaluu sydämellä
Moyesin suhde Evertoniin on aina ollut enemmän kuin vain ammatillinen. Tämä on seura, jossa hänen uransa sai todellisen sysäyksen, ja paluu Merseysidelle oli kuin paluu nuoruuden kotiin. Hän ei puhunut suuria, mutta jokaisessa harjoituksessa ja ottelussa näkyi halu palauttaa se, mitä Everton oli parhaimmillaan: yhteisöllinen, kova ja ylpeä.
Toivon kipinä Goodison Parkilla
Kun pöly viimein laskeutui, Goodison Parkin ilmapiiri oli muuttunut. Kannattajat puhuivat jälleen toivosta – ei sokea optimismi, vaan todellinen usko tekemisen kautta. Moyes ei ehkä ole suurten julistusten mies, mutta hänen työnsä näkyy jokaisessa kentän nurkassa.
Jos Pickfordin sopimus saadaan maaliin ja tärkeimmät pelaajat pysyvät kunnossa, Everton voi pian jälleen kohottaa katseensa Eurooppaan. Sillä Moyes on valmentaja, joka ei rakenna sanoilla, vaan teoilla – tiili kerrallaan. Ja juuri nyt, sinisessä Merseysidessä, tuo toivo on palannut hengittämään uudelleen.
Mahdolliset otsikot
- David Moyes palasi Goodison Parkille ja löysi enemmän kuin uskalsi toivoa
- Evertonin vanha mestari, uusi alku – näin Moyes loi toivon uudestaan
- Skottivalmentaja toi siniset takaisin eloon: Evertonin tarina uudelleen kirjoitettuna
Mitä sinä ajattelet Moyesin toisesta tulemisesta? Onko Everton todella palaamassa siihen sitkeyteen ja tarmoon, joka teki siitä aikanaan koko Valioliigan lujaluonteisimman joukkueen?