Trumpin lausunnot ravistelevat Bostonia – voiko jalkapallo pysyä erossa politiikasta ennen vuoden 2026 MM kisoja

Kirjoittanut: Aava Nieminen
Julkaistu: 16.10.2025, Helsinki

Kun politiikka törmää peliin – Trump, Boston ja jalkapallon pyhä liekki

Bostonin ilta hehkui vaaleanpunertavana, sellaisena syksyisenä sävynä, joka saa kaupungin näyttämään pehmeältä ja juhlavalta samaan aikaan. Mutta tunnelma muuttui nopeasti, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump päästi jälleen suustaan sanat, jotka halkaisivat ilman kuin ukkonen kesähelteessä.

Tällä kertaa kyse ei ollut vain politiikasta tai päivän uutisesta. Trump vihjasi, että Boston saattaisi menettää sille aiemmin myönnetyt jalkapallon MM-kisojen ottelut – ja näin yksi maailman suosituimmista urheilutapahtumista tempautui suoraan vallan pelilaudalle.

Boston, kaupunki joka aina on ollut synonyymi vapaudelle ja periksiantamattomuudelle, tuntuu nyt seisovan keskellä uutta taistelua: voiko urheilu pysyä irti politiikan pelistä?

Trumpin uhkaus ei ollut vain heitto hihasta. Se oli isku symbolien maailmaan – siihen, missä jalkapallo ei ole pelkkä peli, vaan rituaali, joka yhdistää kansat ja sytyttää yhteisen rohkeuden kipinän.

Presidentti vastaan pormestari – ja taustalla stadionin kaiku

Trumpin kohteeksi joutui Bostonin pormestari Michelle Wu, jonka kanssa hänellä ei ole ollut lämpimiä välejä vähään aikaan. Viime viikon Palestiina-mielenosoitukset, joissa neljä poliisia loukkaantui, toimivat näiden viimeisimpien lausuntojen taustana.

“Rakastan Bostonin ihmisiä, mutta teidän pormestarinne ei ole hyvä,” Trump sanoi. Sitten, kuin ohimennen – ja kuitenkin kaikkea muuta kuin kevyesti – hän lisäsi: “Voisimme ottaa ne pois.”

Ne. Kisat.

Bostonin kaupungintalolla ei jääty hiljaisiksi. Pormestarin toimisto vastasi nopeasti ja ylpeästi: “Boston on innoissaan saadessaan isännöidä MM-otteluita. Toivotamme fanit ympäri maailmaa tervetulleiksi vapauden kehtoon ja mestareiden kaupunkiin.”

Vastaus oli kuin kirkonkellojen soitto – puhdas, arvokas ja täynnä uskoa. Se muistutti, että jalkapallon henki kuuluu kaikille, ei yhdellekään johtajalle.

Kun stadionin sydän alkaa sykkiä

On kummallista, miten yksi lause Washingtonista voi heilauttaa niin ison maailman. Mutta näin on aina ollut, kun valta ja urheilu ovat kohdanneet.

Olympiahistoria kantaa muistoja Moskovasta 1980 ja Los Angelesista 1984 – boikotteja, menetettyjä tilaisuuksia ja urheilijoita, jotka jäivät kotiin unelmiensa kanssa. Ja toisaalta: Diego Maradonan Napoli, joka käänsi kaiken ylösalaisin ja antoi halveksitulle kaupungille voiton, joka tuntui melkein jumalalliselta.

Trumpin sävy tuntuu kaikumaan menneestä – ajasta, jolloin hän pystyi hallitsemaan otsikoita ilman suodatinta. Mutta nyt kyse ei ole enää hänestä. Kyse on maailman suurimmasta urheilutapahtumasta ja siitä, mitä se merkitsee miljoonille ihmisille.

Kenen peli MM-kisat oikeastaan ovat? FIFA:n? Isäntäkaupunkien? Vai niiden fanien, jotka täyttävät katsomot, laulavat, itkevät ja elävät jokaisen maalipaikan mukana?

Boston – kipinöitä, tarinoita ja sitkeyttä

Boston ei ole pelkkä kaupunki kartalla. Se on tarina. Se on paikka, jossa historia ja urheilu nivoutuvat toisiinsa kuin Bostonin kapeat kadut vanhojen tiiliseinien välissä.

Täällä Paul Reveren ratsastus kohti vapautta kuuluu yhä mielikuvituksessa, ja Red Soxin vuosikymmeniä kestänyt “kirous” on kaupungin identiteetin osa – muistutus siitä, että kärsivällisyys ja usko palkitaan lopulta. Nyt Boston valmistautuu toiseen historialliseen hetkeen: isännöimään maailman suurinta turnausta.

Kysykää kadulla keneltä tahansa. Useimmat eivät halua puhua Trumpista, vaan siitä, kuinka kaupunki on “valmiimpi kuin mikään muu kaupunki maailmassa” ottamaan maailman vastaan. Tämä on ylpeyttä, joka ei synny betonista tai istumapaikoista, vaan yhteisöstä – siitä tunteesta, että juuri täällä ymmärretään, miksi peli on tärkeä.

Kun valta astuu kentälle

Jalkapallo on aina ollut ristiriitainen – sekä ihmisten peli että niiden väline, joilla on valtaa. Kun poliitikot sekoittuvat joukkoon, he koskettavat jotakin herkkää ja yhteistä: sitä tunnetta, joka saa meidät uskomaan, että yhden maalin toivo on kaikkien toivo.

Trumpin lausunnot jakavat nyt mielipiteitä. Osa pitää niitä puhtaana poliittisena teatterina – silmänkääntötempuna, jolla huomio siirretään pois muista ongelmista. Toiset taas näkevät ne osana laajempaa ilmiötä: sitä, miten johtajat käyttävät urheilua vallan näyttämönä, aivan kuten antiikin Rooman keisarit tekivät gladiaattoreillaan.

Ja ehkä juuri tässä on jalkapallon ikuinen paradoksi – se on kansan peli, jota vallanpitäjät eivät voi vastustaa.

Voiko peli koskaan olla täysin vapaa?

Ehkä kaikkein tärkein kysymys ei koskekaan Bostonia tai Trumpia, vaan sitä, onko jalkapallo ylipäätään koskaan vapaa vallasta.

FIFA:n rahoitus, maiden väliset kiistat ja sponsorirahojen virrat kietovat sen tiukasti talouden ja politiikan solmuihin. Yrittää erottaa jalkapallon vallasta on kuin yrittäisi kuunnella ukkosta ilman sadetta – mahdotonta.

Silti jokainen lapsi, joka potkaisee palloa kotikadullaan, tietää, missä pelin todellinen sielu asuu. Se on siinä hetkessä, kun pallo lentää kohti maalia ja sydän lyö mukana. Siinä ei ole politiikkaa, vain toivoa.

Lopuksi – valta, peli ja yhä palava liekki

Kun maailma valmistautuu vuoden 2026 MM-kisoihin, Trumpin sanat jäävät leijumaan ilmaan kuin kaiku, jota ei voi täysin sivuuttaa. Ne muistuttavat, kuinka ohut raja voi olla vallan ja urheilun välillä – ja miten nopeasti se voi kadota.

Ehkä historia muistaa tämän vain yhtenä rivinä kisojen esipuheessa. Tai ehkä se pysyy merkkinä siitä, miten politiikka yritti jälleen koskettaa jotain, mikä ei kuulu kenellekään yksin.

Boston seisoo yhä ylpeänä, stadionvalot suunnattuna tulevaisuuteen. Ja jossain katsomon hälinän keskellä elää lause, joka on totta joka nurmikolla, missä pallo pyörähtää liikkeelle: “Peli kuuluu kansalle, vaikka maailma yrittää omistaa sen.”

Aava Nieminen
Urheilujournalisti, joka kirjoittaa siitä, miltä urheilu tuntuu – ei vain miltä se näyttää.