Wayne Rooney ja Alexander Isak Liverpoolin painekattilassa Toivon kipinä ja odotusten raskas taakka Anfieldilla

Lokakuinen Liverpool on harmaa ja tihkuinen, kuten vain brittiläinen syksy osaa olla. Anfieldin yllä roikkuvat pilvet tuntuvat saavan koko kaupungin hengittämään samaan tahtiin – raskaasti, pettyneesti, mutta jollain tavalla myös toiveikkaasti. Kolme peräkkäistä tappiota ei ole saanut uskoa sammumaan. Ei tässä kaupungissa, jossa jalkapallo on melkein uskonto.

Kentän laidalla seisoo Alexander Isak. Vielä muutama kuukausi sitten hän oli Liverpoolin uusi symboli – mies, jonka uskottiin tuovan takaisin ne mestaruusvuosien rytmit ja ilot. 145 miljoonan euron siirto Newcastlesta tuntui lupaukselta, ei vain hankinnalta. Nyt, ilman ainuttakaan liigamaalia, tuo lupaus on muuttunut kysymykseksi, jota koko kaupunki mutisee: mitä tapahtui?

Ja kun epävarmuus täyttää ilmapiirin, vanhat legendat nousevat ääneen. Tällä kertaa se ääni on Wayne Rooneyn – suora, rehellinen ja vähän armotonkin. Hän sanoo Isakista kiertelemättä: *“Hänet pitäisi siirtää penkille.”*

Kun legenda avaa suunsa

Rooney ei ole koskaan harrastanut kaunopuheista kiertelyä. Hän puhuu kuin mies, joka on itse elänyt jokaisen sanansa läpi. Hänen arvionsa Isakista oli yhtä karu kuin rehellinen: hyökkääjä ei ole näyttänyt olevansa valmis, ei fyysisesti eikä henkisesti. Ja ehkä siinä on totuuden siemen – kun muut joukkueet hioivat taktiikoitaan, Isak viimeisteli siirtoaan.

Rooney tietää miltä paine tuntuu, kun miljoonat silmäparit odottavat ihmetekoja. Ja ehkä juuri siksi hänen pettymyksensä kuulostaa myös huolelta. Hän on nähnyt tämän tarinan ennen – pelaaja, johon ladataan liikaa, liian nopeasti.

Valmentajan vaikea valinta

Arne Slot, Liverpoolin uusi kapellimestari, on kolmen tappion jälkeen vaikeassa paikassa. Hän on luottanut Isakiin aloituksessa kolme kertaa, ja kolmesti on tullut pettymys. Jokainen peli on tuntunut yhä painavammalta, jokainen vaihto entistä väsyneemmältä.

Slotin sisäinen ristiriita on lähes käsinkosketeltava: pitäisikö jatkaa uskomista vai suojella pelaajaa julkisen kritiikin aallokolta? Liverpool on elävä legenda, ja se tietää, mitä epäonnistumisen hetket tekevät – ne joko murtavat tai rakentavat uudelleen.

Isak ja jalkapallon julma rytmi

Isak on kuin tarinan sankari, joka joutui väärään kohtaukseen. Taitoa ja huippuunsa hiottua peliälyä hänellä on yllin kyllin, mutta rytmi – tuo näkymätön side joukkueeseen – on kateissa. Hän etsii tempoa, jota joukkue ei vielä soita.

Ja samalla, kun Rooney puhuu penkityksestä, toinen nimi alkaa kiertää käytävillä: Hugo Ekitiké. Nuorempi, nälkäinen ja valmiimpi tarttumaan hetkeen, jos paikka aukeaa. Liverpoolin historiassa on nähty ennenkin, miten nopeasti yksi tarina vaihtuu toiseen.

Kun odotukset muuttuvat taakaksi

Isakin tilanne kiteyttää urheilun ikuisen paradoksin: mitä suurempi hintalappu, sitä raskaampi hiljaisuus, kun maalit puuttuvat. 26-vuotiaana hänen pitäisi olla parhaassa iässään, mutta jalkapallo on armoton – kukaan ei jää odottamaan, että aika kypsyy kohdilleen.

Silti, jos historia jotain opettaa, se on tämä: todelliset sankarit syntyvät vasta luhistumisen jälkeen. Ehkä tämä on Isakin oma välivaihe, hänen henkilökohtainen myrskynsä, josta tie takaisin kirkkauteen alkaa.

Anfield ei lakkaa uskomasta

Kun tuomarin pilli hiljentää pelin ja stadionin laulu hiipuu, Liverpool ei luovuta. Tämä seura on elänyt liian monta draamaa tietääkseen, että neljä tappiota olisi loppu. Ei – se on muistutus, peiliin katsomisen hetki.

Ja ehkä, juuri silloin, jossain marraskuun sateisessa kotiottelussa, Isak löytää jälleen tunteen, jonka vuoksi jalkapallo on hänelle kaikkea. Ehkä yksi onnistunut kosketus, yksi maali, riittää sytyttämään kipinän uudelleen.

Vielä ei ole loppu

Wayne Rooney voi arvostella ja fanit voivat huokailla, mutta lopulta vain Isak itse voi kääntää tämän tarinan. Kun veri sykkii, kun paita liimautuu ihoon ja stadionin ääni täyttää pään, kaikki muu — raha, siirrot, otsikot — katoaa.

Isak ei ole tarinansa loppu. Hän on keskellä sitä kohtaa, jossa sankari kompuroi ennen kuin nousee uudelleen. Ja ehkä juuri siksi tämä kaikki on jalkapallon kaunein osa: koskaan ei tiedä, mikä hetki on se, joka muuttaa kaiken.

Sanotaan, että jokaisella pelaajalla on oma hetki, jolloin hänen myyttinsä syntyy. Ehkä Alexander Isakin hetki ei ole vielä tullut. Ehkä tämä on vasta ensimmäinen luku paluusta, jota koko Liverpool toivoo näkevänsä.