Englantilaisseurat loistivat ja kompuroivat Euroopan illoissa Chelsean juhla Liverpoolin myrsky ja Tottenhamin hiljainen taistelu
Keskiviikkoilta toi mukanaan sen tutun sähköisen odotuksen, joka sai Englannin hengittämään samaan tahtiin – Lontoon kosteista kaduista aina Liverpoolin satamaan. Mestarien liigan ilta oli jälleen täynnä valoa, rytmiä ja tunnetta. Kolme englantilaisseuraa astui Euroopan iltataivaalle: kaksi niistä juhli, yksi jäi varjoon.
Chelsea vapautui murskavoittoon, Liverpool tanssi saksalaisessa yössä tuliseen tahtiin, ja Tottenham… no, Spurs jäi miettimään, minne ideat katosivat.
Stamford Bridgellä sininen juhla
Lontoossa Stamford Bridgen ylle laskeutui ilta, joka alkoi jännityksellä mutta päättyi riemuun. Chelsea otti vakuuttavan 5–1-voiton Ajaxista, ottelussa, joka oli alusta asti sinisissä sävyissä. Ajaxin Kenneth Taylor lensi kentältä ulos ennen kuin peli ehti kunnolla käynnistyä, ja sen jälkeen suunta oli selvä. Chelsean hyökkäys vapautui, maali toisensa jälkeen, kuin joukkue olisi vihdoin pudistanut harteiltaan epävarmuuden ja paineen painolastin.
Kun avausmaali upposi Ajaxin verkkoon, stadion räjähti – ei vain ilosta, vaan helpotuksesta ja uskosta. Se oli viesti: Chelsea on taas nousussa. Jokainen osuma tuntui sanovan samaa: uusi alku on mahdollinen. Puoliaikaan mennessä lukemat olivat 4–1, ja loppu oli enää muodollisuus. Ajaxin ilta pimeni, kun taas Chelsea sai maistaa, miltä mestaruuden nälkä jälleen tuntuu.
Liverpoolin punainen myrsky Frankfurtissa
Samaan aikaan Frankfurtin lämpimässä illassa kuului Liverpoolin ääni – voimakas, tuttu ja täynnä historiaa. 1–5-lopputulos kertoo paljon, muttei kaikkea. Eintracht ehti johtoon ja kotikannattajat syttyivät, mutta entinen frankfurtilainen Hugo Ekitiké hiljensi heidät tasoituksellaan. Tarina kirjoitti itsensä kohtalon oikulla.
Sen jälkeen alkoi vyöry. Jürgen Kloppin miehistö pelasi kuin punainen aalto – täynnä energiaa ja tarkkuutta, kuten se teki menestyksensä vuosina. Wirtz, Gakpo ja Szoboszlai säestivät hyökkäyksiä kuin säveltäjät oman orkesterinsa johdossa. Jokainen hyökkäys oli harkittu, jokainen syöttö tarkka. Vaikka ottelu toi myös tumman sävyn Jeremie Frimpongin loukkaantumisen myötä, punainen ylpeys loisti kirkkaana Frankfurtin yössä.
Tottenhamin hiljainen ilta Monacossa
Monaco, seesteinen ja täydellisen kiillotettu kaupunki, ei tarjonnut Spursille lämpöä. 0–0-tasapeli oli enemmän hengähdys kuin tulos. Monaco hallitsi palloa, loi jatkuvasti tilanteita ja laukoi, mutta pallo ei tahtonut löytää maaliaan. Tottenham puolusti sinnikkäästi, Richarlison nappasi varoituksen, ja joukkue taisteli pisteen, joka tuntui tärkeämmältä kuin lukemat antoivat ymmärtää.
Tämä ei ollut ilta, joka kirjataan historian suurimpiin, mutta juuri tällaiset pelit kertovat paljon joukkueen luonteesta. Kyvystä selviytyä, vaikka mikään ei suju suunnitelmien mukaan.
Kolme englantilaista, kolme erilaista tarinaa
Englantilaiset seurat loivat kolme erilaista näytelmää, yhden illan aikana:
- Chelsea näytti, miltä vapautuminen voi näyttää.
- Liverpool todisti, että intohimo ei kuole.
- Tottenham jäi pohtimaan, mitä jäi puuttumaan.
Kun viimeiset kannattajat poistuivat stadionien valojen alta, ilmaan jäi vielä kaiku unelmista ja toivosta. Mestarien liigan ilta osoitti taas, miksi jalkapallo on enemmän kuin peli. Se on draamaa, sattumaa, sankareita ja haavoja – ja hetkiä, jotka jäävät elämään.
Tänä yönä Englanti oli kaiken sen sydämessä.
Aino Korhonen
Urheilutoimittaja, joka kirjoittaa peleistä kuin ne olisivat tarinoita – sillä juuri sitä ne ovat.