Liverpool kaatui sumuisessa Lontoossa – Brentfordin taistelu ja Kloppin joukkueen kriisi puhuttavat Valioliigassa

Kirjoittanut: Kaisa Laitinen
Julkaistu: 26. lokakuuta 2025

”Veri, ruoho ja epäusko” – Liverpool jää taas Brentfordin verkkoon

Lontoon ilta oli sellainen, joka tuntuu iholla vielä pitkään: kylmä, kostea ja täynnä sumua. Brentfordin stadionin valot piirsivät höyryisen verhon kentän ylle juuri ennen kuin jalkapallopyörremyrsky alkoi. Mutta myrsky ei ollut vasta tulossa – se oli jo täällä. Liverpool, tuo punainen legenda, näytti siltä kuin olisi eksynyt omaan tarinaansa. Ja kun loppuvihellys viimein halkoi ilmaa, kysymys jäi leijumaan: oliko tämä vain huono sattuma vai kohtalon isku suoraan joukkueen sydämeen?

Ouattaran salamaisku

Vain viisi minuuttia oli pelattu, kun Brentford iski. Dango Ouattara, kotijoukkueen nopea ja peloton hyökkääjä, juoksi Liverpoolin puolustuksen halki kuin tuuli syysmetsän läpi – ja laukoi pallon varmasti verkkoon. 1–0, ja stadion räjähti. Kloppin miehet jäivät hetkeksi hämmennyksen valtaan; vanha mestari näytti aseettomalta.

Virgil van Dijk katsahti ympärilleen, etsien järjestystä, joka yleensä on Liverpoolin selkäranka. Tällä kertaa sitä ei löytynyt.

Brentfordin hetki ja punainen kipinä

Ensimmäisen puoliajan lopulla Brentfordin rytmi vain voimistui. Mikkel Damsgaard ja Kevin Schade löysivät yhteyden, joka oli kaunis – paitsi Liverpoolin kannalta. Damsgaard halkaisi puolustuksen tarkalla syötöllä, Schade reagoi kuin tanssien ja sijoitti pallon tyynesti maaliin. 2–0. Yleisö oli hurmoksessa. Liverpool sen sijaan horjui kuilun partaalla.

Mutta juuri ennen taukoa jotain heräsi. Milos Kerkez, nuori unkarilaispakki, otti vastuun ja pamautti takakulmaan maalin, joka toi vieraat takaisin peliin. Pieni kipinä, ohut toivon säie – mutta juuri se, minkä varassa Liverpool on aina elänyt.

Käännekohta ja katkeruus

Tunnin kohdalla tapahtui hetki, joka jää puheenaiheeksi pitkäksi aikaa. Ouattara kaatui rajan tuntumassa, tuomari vihelsi rangaistuspotkun. Videotarkistus, protestit, epätoivoiset eleet – ja silti päätös pysyi. Van Dijkin katse kertoi kaiken: hän tiesi, ettei mikään enää muuttaisi tuota tuomiota.

Igor Thiago asettui pallon taakse ja sijoitti sen varmasti sisään. 3–1. Se oli hetki, joka tuntui sulkevan oven Liverpoolin yritykseltä.

Kun tuuli kiihtyi ja Brentfordin laulu raikui, Liverpoolin peli alkoi hajota. Jokainen syöttö kantoi mukanaan turhautumisen painoa.

Salahin viimeinen kipinä

Mutta kun puhutaan Liverpoolista, toivo ei täysin kuole koskaan. Lisäajalla Mohamed Salah, mies joka on rakentanut legendoja toivon palasista, sai pallon sattumalta jalkaansa. Yksi tarkka osuma, verkko värähti – 3–2.

Kenttä leimahti hetkeksi. Seitsemän lisäminuuttia muuttui yhdentoista minuutin epätoivoiseksi hyökkäysrumbaksi, jossa Alexander-Arnold ja Núñez yrittivät väkisin kääntää kaiken. Mutta ei. Pilli soi, ja kaikki pysähtyi. Brentford oli tehnyt sen taas.

Neljä tappiota – ja yhä enemmän kysymyksiä

Liverpoolin kohdalla tämä ei ollut vain tappio. Se oli neljäs peräkkäin Valioliigassa. Joukkue, joka johti liigan kärkipaikasta haaveillutta joukkoa, valahti kuudenneksi. Jürgen Klopp katseli kenttää hiljaa, kasvoilla sekoitus raivoa ja epäuskoa. Hän tietää, että tämä seura on noussut raunioista ennenkin – mutta jokainen nousu alkaa jostain särkymisestä. Ehkä juuri tästä.

Brentfordin nousu – kansansatu lähiöstä

Siinä missä Liverpool etsi itseään, Brentford eli iltaansa kuin modernia kansansatua. Thomas Frankin joukkue ei pelaa vain jalkapalloa, vaan tarinoita sinnikkyydestä, uskosta ja siitä, että pienilläkin keinoilla voi lyödä jättiläisiä. He nousivat voitolla kymmenenneksi, mutta henkisesti paljon korkeammalle. Heidän pelaamisensa on kuin muistutus koko liigalle: mikään nimi paidassa ei enää takaa turvaa.

Rajatilanteen kaiku

Tuomariratkaisu jää elämään. Oliko rike todella rajan sisällä? Olisiko vihellys pitänyt tehdä toisin? Totuus kentällä ei aina ole mustavalkoinen, ja kun katsomo hiljenee, jokainen näkee tilanteen omasta kulmastaan. Mutta faneille se hetki painuu muistiin – katkerana, intensiivisenä, pysyvänä.

Usko ei sammu

Seuraavaksi Liverpool kohtaa Liigacupissa Crystal Palacen ja sen jälkeen Valioliigassa Aston Villan. Ehkä juuri niissä otteluissa tämä tarina saa uuden käänteen. Kloppin joukkueet ovat ennenkin nousseet tuhkasta, ja tuskin tämäkään kerta jää poikkeukseksi.

Stadionin valot sammuttivat illan vähitellen. Sumu alkoi hälvetä, ja katsomot tyhjenivät, rivi riviltä. Mutta siellä jossain, pohjoisen merituulen mukana, kaikuivat vielä Anfieldin laulut – valmiina seuraavan päivän ensimmäiseen potkuun.

Sillä Liverpool voi horjua, mutta se ei koskaan lakkaa yrittämästä.

– Kaisa Laitinen