Riku Riski palaa HJKhon Klubin legenda sytyttää uuden valmennusliekin

Se oli tavallisen harmaa helsinkiläinen maanantaiaamu – sade ropisi katuun, kahvikupit höyrysivät toimistoissa, ja uutisvirta kulki omaa tasaista tahtiaan. Sitten HJK julkaisi tiedotteen, joka sai monen jalkapallofanin pysähtymään. Riku Riski palaa Klubin riveihin.

Ei iso kohu, ei dramaattisia otsikoita, vaan hiljainen, lämmin hetki. Sellainen, jossa aika tuntui hetken pysähtyvän.

Mies, jonka nimi painui mieleen

36-vuotias Riku Riski ei ole vain entinen pelaaja. Hän on niille, jotka seuraavat suomalaista jalkapalloa, yksi niistä nimistä, joka herättää muistoja. Hän nousi TPS:n riveistä, pelasi HJK:ssa neljä kautta ja ehti siinä ajassa jättää pysyvän jäljen: 140 ottelua, kasa mestaruuksia ja tarinoita, joita fanit edelleen muistelevat.

Nyt Riski palaa – ei enää kentälle, vaan sen laidalle. Hän on Klubin uusi B-juniorien valmentaja, ja rooli tuntuu luonnolliselta jatkumolta sille, mitä hän teki jo pelaajaurallaan: johti, kannusti ja näki ennen kaikkea joukkueen.

”Odotan innolla, että pääsen mukaan kehittämään pelaajia ja auttamaan seuraa eteenpäin,” Riski sanoi tiedotteessaan. Yksinkertaiset sanat, mutta niissä on jotain: lupaus, että peli jatkuu, vaikka pelipaita on vaihtunut treenitakkiin.

Viimeinen peli ja uusi alku

Kun Riski ilmoitti lopettavansa pelaajauransa, se ei tuntunut lopetukselta. Pikemminkin siltä kuin kirjan sivu olisi käännetty – tarina jatkuu, vain näkökulma muuttuu. Hänen viimeinen pelinsä nähtiin Turussa, TPS:n nousujuhlan yhteydessä. Siinä hetkessä moni huomasi sen, minkä Riski ehkä tiesi itsekin: hän ei ollut poistumassa jalkapallosta, vain vaihtamassa paikkaa kentällä.

Jo viime vuosina valmennus oli alkanut vetää puoleensa. Hän ehti opastaa TPS:n nuoria, nähdä heidän intoaan ja muistella, millaista se itsekin oli – ensimmäiset treenit, suuret unelmat, epävarmuus ja toivo.

”Valmentaminen alkoi kiinnostaa minua yhä enemmän,” Riski on kertonut. Se on helppo uskoa. Hänellä on kyky katsoa peliä syvältä: ei vain taktiikoiden ja tekniikan kautta, vaan myös tunteen ja ihmisen tasolla.

Klubi – enemmän kuin seura

HJK:hon palaaminen ei ole Riskille pelkkä työpaikka. Klubi on ollut vuosien ajan hänen jalkapallollinen kotinsa, paikka, jossa hän kasvoi pelaajana ja ihmisenä.

Nyt hän astuu takaisin samoille kentille, mutta toiseen rooliin. Hänestä tulee osa HJK:n jatkuvuutta – sitä polkua, jolla vanhat tähdet auttavat uusia nousemaan. B-joukkueen nuorukaiset saavat rinnalleen miehen, joka tietää, mitä on juhlia voittoa ja mitä on selvitä tappiosta.

Sellaista viisautta ei voi opiskella, sen voi vain elää. Ja juuri se tekee Riskin paluusta erityisen arvokkaan.

Kun liekki vaihtaa muotoa

Kaikki urheilijat tietävät hetken, jolloin peli päättyy. Se voi olla kivuliasta, joskus tyhjentävää. Mutta parhaimmillaan se on muodonmuutos – sama liekki jatkaa palamistaan, vain eri tavoin.

Riski ei jäänyt kaipaamaan mennyttä, vaan suuntasi katseen eteenpäin. Hänestä on tullut yksi niistä opettajista, jotka eivät vain kouluta pelaajia vaan myös kasvattavat ihmisiä. Hän tietää, että todellinen voitto ei aina synny kentällä. Joskus se on se hetki, kun nuori pelaaja uskaltaa yrittää uudestaan vaikean kauden jälkeen.

Uusi kausi, uudet nimet

HJK:n B-juniorit eivät varmaan vielä täysin ymmärrä, kuinka paljon he voivat oppia valmentajaltaan. Riski tuo mukanaan vuosien kokemuksen, mutta myös jotain vähemmän mitattavaa: ymmärryksen siitä, miksi jalkapallo merkitsee niin paljon.

Hän on niitä valmentajia, jotka puhuvat voiton ja tappion lisäksi elämästä. Joilta voi oppia, miten voittaa nöyrästi, hävitä arvokkaasti ja pysyä tiiminä, vaikka vastoinkäymisiä tulisi.

Hiljainen kenttä, valaistu tulevaisuus

Kenties ensi kertaa pitkään aikaan Riski katsoo nyt tyhjää kenttää eri silmin. Hän ei enää mieti, mitä jäi taakse – vaan mitä on edessä. Uusia nimiä, uusia unelmia, uusia tarinoita, jotka odottavat kirjoittajaansa.

Ja jonain päivänä, kun joku hänen valmennettavistaan nousee HJK:n edustusjoukkueeseen, saatetaan muistella tätä hetkeä. Että se oli Riku Riski, joka oli silloin siellä – sytyttämässä kipinää, joka ei koskaan sammu.

Jokainen paluu on pieni lahja ajalta. Ja tällä kertaa HJK sai omansa takaisin.