Telmo Mannisen johdolla uudistuva HIFK taistelee noususta intohimolla yhteisön tukemana

Joskus paluut eivät ole nostalgisia kävelyretkiä muistoissa. Joskus ne ovat uuden alun lupauksia – täynnä hikiä, sydäntä ja haaveita. Telmo Manniselle paluu HIFK:hon ei ollut hetken mielijohde tai romanttinen ele. Se oli täysin toisenlainen paluu: kutsu rakentaa jotain kestävää alusta saakka.

Ja juuri nyt, Töölön jalkapallossa, eletään hetkeä, jossa historia kohtaa haravan ja sementin. HIFK on jälleenrakennuksen tiellä. Iso nimi pienillä kentillä, mutta suurella sydämellä.

Matalalta noustaan vain ylös

Vielä muutama vuosi sitten HIFK pelasi Veikkausliigaa. Nyt seura kyntää kenttää viidennellä sarjatasolla, Kolmosessa. Näiden vuosien matkalle on mahtunut velkakriisejä, siirtokieltoja ja enemmän päänsärkyä kuin yksikään seura haluaisi kokea. Jotkut olisivat luovuttaneet – mutta eivät HIFK, eivätkä sen kannattajat.

Telmo Manninen, mies viiksien ja visioiden takaa, on nyt se, joka ohjaa laivaa. Hän uskoo vakaasti, että seura ei ole kadottanut identiteettiään – päinvastoin, se rakentaa uutta kivijalkaa.

— Meillä on selkeä tavoite. Sarjanousu ei ole mikään haave – se on päämäärä, hän sanoo vakavana.

Jos joku etsii helppoja vastauksia tai kevyitä treenejä, kannattaa katsoa muualle.

Viikset, veri ja yhteisöllisyys

Mannisen ympärillä pyörii pelaajaryhmä, joka on enemmän kuin kokoelma futareita. He ovat vapaaehtoisia. Kirjaimellisesti. Kukaan ei saa palkkaa. Ja silti he ilmestyvät kentälle ilta toisensa jälkeen – usein pitkien työpäivien jälkeen, hampaat irvessä.

— Siksi tämä on voimavara. Kaikki ovat täällä omasta tahdostaan, Manninen sanoo.

HIFK:n ”me-henki” ei ole pelkkä iskulause. Sitä symboloivat jopa viikset – kyllä, viikset. Ne ovat pieni ilmennys yhteisestä kulttuurista. Jos joukkue on sitoutunut, niin pitää olla myös naamakarva.

— Ne, joilla ei ole viiksiä, yleensä yrittävät kasvattaa edes haituvat. Se on vähemmän karvaa, enemmän kannanotto.

Ei nöyristellä – mutta ei myöskään ylpeillä

Kolmosen tasolla aika harva joukkue myy yli 700 kausikorttia kauteen. Harvempi vielä pelaa ottelunsa satojen ihmisten edessä. Mutta HIFK ei ole mikä tahansa joukkue.

— Meidän velvollisuus on viihdyttää. Tämä on meidän ja meidän kannattajien projekti, Manninen sanoo.

Silti, menneisyyden kunnia ei tuo pisteitä.

— Ei me voida paukutella henkseleitä. Historia ei oikeuta meitä yhtään mihinkään. Jokainen piste on kaivettava kentästä kynsin hampain.

Nopeus, kontrolli ja pieni kaaos

Mannisen pelitavassa yhdistyvät nykyaikainen analytiikka ja suoraviivainen tahto. Joukkue haluaa pitää palloa, mutta vielä enemmän se haluaa maalipaikkoja.

— Jos saadaan pallo ylhäällä, pyritään laukaukseen kymmenen sekunnin sisällä. Se ei ole hatusta vedetty ajatus – se perustuu tutkittuun dataan, Manninen selittää.

Kentällä halutaan olla aggressiivisia, mutta ei likaisia.

— Tämä on taistelua, mutta ilman vihaa. Annamme kaikkemme, mutta jos joku loukkaantuu, autamme. Niin kuin viime pelissä – vastustaja kaatui, ja meidän pelaajat olivat ensimmäisenä auttamassa.

Sitoutuminen tai ei mitään

Manninen tietää, että jokainen paikka joukkueessa on ansaittava. Ei ole kokeilujaksoja, ei puolivillaisia ratkaisuja.

— Meillä kävi talvella yli 50 pelaajaa kokeilemassa. Yli sata otti yhteyttä. Mutta jos joku sanoi haluavansa kokeilla ensin muualla, vastasin suoraan: ei kiitos.

Yksinkertaisesti – HIFK ei ole kaikille. Se on vain niille, jotka tahtovat olla osa jotain suurempaa.

Päivät kerhossa, illat kentällä

Mannisella on käsissään enemmän kuin yksi joukkue. Hän luotsaa myös naisten edustusjoukkuetta, on mukana junioreissa ja kiertää päiväkodeissa vetämässä perhefutista. Aamupäivät menevät satujen keskellä, illat taktiikkapalavereissa.

— Tulospainetta on, vaikka pelattaisiin Kolmosessa. Jos hävitään neljä peliä putkeen, varmasti saan potkut. Mutta olen valmis siihen. Tiedän, mitä sarjanousu vaatii.

Kannattajat – seuran sielu

Manninen puhuu kannattajista kuin vanhoista ystävistään. Ja ehkä sitä he ovatkin.

— Tämä seura on nyt aidosti kannattajiensa omistama. He eivät istu sivussa, he elävät tämän kanssa. Se on upein asia tässä kaikessa.

Kun Manninen kertoo tunteesta, jonka kotiinpaluu toi, silmissä vilahtaa tavallista enemmän tunnetta.

— Tulin takaisin kotiin. Ja tunsin sen jokaisessa kohtaamisessa. Tämä ei ole vain jalkapalloa. Tämä on yhteisö.

🎯 Yhteenveto

• HIFK pyrkii nousuun Kolmosesta Kakkoseen päävalmentaja Telmo Mannisen johdolla.
• Seuran kulttuuri rakentuu kovalle työmoraalille, yhteisöllisyydelle – ja viiksille.
• Pelaajilta ei makseta palkkaa, mutta vaaditaan täysi sitoutuminen.
• Pelitapa yhdistää modernin pallonhallinnan ja salamannopeat hyökkäykset.
• Manninen johtaa myös naisten joukkuetta ja nuorisotoimintaa. Hän on seuraa varten – aamusta iltaan.

📆 Seuraava merkkipaalu

Ottelu: HIFK vs. PuiU – Suomen Cup

Paikka: Väinämöisen kenttä, Töölö

Aika: Tiistai klo 19.00

Täyttääkö HIFK odotukset ja jatkaa cup-unelmaa? Se nähdään kentällä – ja aivan varmasti myös katsomossa.

Kommentoi alle: Voittaako HIFK ja mihin saakka joukkue voi tänä vuonna yltää?